Työmarkkinoilla käy juuri nyt melkoinen hulina. Muutoksilta ei ole vältytty koskaan, mutta nyt kehitys on erityisen nopeaa ja tuntuvaa. Julkisen talouden haasteet, tekoäly ja ilmastokysymykset näyttäytyvät tässä ajassa työelämän suurina murroksina. Vaikka tarkastelen tässä kirjoituksessa julkisen talouden haasteita ja tekoälymurroksen vaikutuksia työmarkkinoihin sosiaalialan ja työllisyydenhoidon asiantuntijan silmin ovat esiin nostamani kysymykset tunnistettavia monilla muillakin aloilla.
Monelle julkisen sektorin työntekijälle nykytilanne näyttäytyy paradoksina. Vasta hetki sitten varoiteltiin esimerkiksi sosiaalityöntekijöiden, hoitajien, opettajien ja muiden asiantuntijoiden riittämättömyydestä. Nyt samoissa organisaatioissa etsitään säästöjä henkilöstöstä. Samaan hengenvetoon puhumme hoitojonoista, lasten ja nuorten pahoinvoinnista, ikääntyvän väestön kasvavista palvelutarpeista sekä tarpeesta vahvistaa työllisyyttä ja osallisuutta. Ongelmat ja tarve ihmistyölle eivät ole vähentyneet, mutta mahdollisuuksia tehdä sitä ollaan monin paikoin kaventamassa. Tästä syystä on perusteltua kysyä, ratkaistaanko tämän päivän taloushaasteita tavalla, joka samalla syventää huomisen osaaja- ja työvoimapulaa.
Asiantuntijatyön näkökulmasta elämme poikkeuksellista aikaa. Massiiviset yt-prosessit ovat valtiolla, kunnissa ja hyvinvointialueilla arkipäivää. Työntekijöitä irtisanotaan ja työtehtävät muuttuvat nopeammin kuin ymmärrämmekään. Yhtenä paikallisena esimerkkinä voidaan pitää terveyssosiaalityötä, joka totutussa muodossaan loppuu säästösyistä Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueella. Pohde kokoaa nyt terveyspalveluihin integroituneen sosiaalityön eli terveyssosiaalityön niille toimialueille, joissa on sosiaalityön ammatillinen johto eli vammaispalveluihin, sosiaali- ja perhepalveluihin ja ikäihmisten palveluihin. Terveyssosiaalityöesimerkissä ei ole kyseessä mikään pieni muutos.
Monet sosiaali- ja terveysalan työntekijöitä edustavat ammattijärjestöt ovat ilmaisseet huolensa terveyssosiaalityön alasajosta. Esimerkiksi Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentia on ilmaissut vakavan huolensa siitä, että terveyssosiaalityön aseman heikentäminen voi heikentää vakavasti sairaiden ihmisten ja heidän läheistensä oikea-aikaista avunsaantia. Näihin huoliin on helppoa yhtyä.
Terveydenhuollossa tehtävän sosiaalityön juuret ulottuvat Suomessa yli sadan vuoden päähän. Näiden vuosien aikana alan ammattilaiset ovat rakentaneet osaamista, toimintamalleja ja yhteistyörakenteita, joiden tehtävänä on tukea ihmisiä sairauden, vammautumisen ja elämän kriisien keskellä. Terveyssosiaalityön alasajo olisi terveydenhuollolle ja sosiaalityölle merkittävä ammatillinen muutos ja siksi on aivan perusteltua kysyä, mitä menetämme, jos hyvinvointialueiden säästöpaineissa kavennamme tai lakkautamme vuosikymmenten aikana rakentunutta asiantuntijatyötä.
Eivätkä muutokset tähän lopu. Taloushaasteiden lisäksi työelämässä on käynnissä myös laaja tekoälymurros. Tekoälyn murros koskee asiantuntijatehtävien lisäksi laajasti teollisuutta, logistiikkaa, kaupan alaa, rakentamista ja palveluammatteja. Monissa tehtävissä tekoäly ja automaatio voivat hoitaa osan työvaiheista nopeammin ja tehokkaammin kuin ihminen. Tekoäly muuttaa myös asiantuntijatyötä nopeammin kuin ehkä osasimme vielä muutama vuosi sitten kuvitella. Keskusteluissa korostuu koko ajan lisääntynyt huoli siitä, mitä työpaikkoja katoaa, mitkä työmuodot poistuvat ja mitkä ammattiryhmät ovat seuraavana muutoksen kohteena.
Tekoäly haastaa koko työelämän pohtimaan omaa perustehtäväänsä. Tekoäly pystyy käsittelemään nopeasti aivan valtavia tietomääriä, tuottamaan tekstiä, tekemään yhteenvetoja ja tukemaan erilaisia rutiinitehtäviä. Kun kone pystyy tekemään osan työstä huomattavasti nopeammin ja tehokkaammin, mikä on ihmisen ja asiantuntijan arvo työelämässä? Vastaus löytyy usein niistä taidoista, joita on kaikkein vaikeinta automatisoida, kuten luovuudesta, eettisestä harkinnasta, vastuunkannosta, yhteistyöstä ja toisten ihmisten ymmärtämisestä.
Parhaimmillaan tekoäly vapauttaa aikaa siihen työhön, jossa me ihmiset olemme vahvimmillamme. Siksi nyt käynnissä olevalla tekoälyn aikakaudella näen, että ihmistaidot eivät menetä merkitystään, vaan niiden arvo saattaa jopa kasvaa. Tekoälymurroksessa meille syntyy uutta työtä ja uusia tehtäviä, joiden sisältöä emme vielä täysin tunne.
Työelämähistoria on opettanut, että teknologinen kehitys on harvoin poistanut työn tarvetta kokonaan, mutta se on muuttanut sitä, millaista osaamista arvostetaan. Tästä syystä ajattelen, että tulevaisuuden tärkeimpiä taitoja voivat olla oppimiskyky, sopeutumiskyky sekä kyky toimia yhdessä muiden ihmisten kanssa.
Muutosten keskellä ja työn murroksessa vastuu ei kuitenkaan ole vain työnantajilla, päättäjillä tai teknologian kehittäjillä. Myös meillä työntekijöillä ja asiantuntijoilla on velvollisuus tarkastella omaa työtämme, kehittää osaamistamme ja olla valmiita uudistumaan. Se ei tarkoita omien arvojen tai ammatti-identiteetin hylkäämistä vaan päinvastoin.
Tulevaisuutta ei rakenneta vain puolustamalla vanhaa, vaan myös rohkeudella oppia uutta ja etsiä uusia tapoja toteuttaa ammattimme perustehtävää. Juuri siksi, että ihmistyö on tärkeää, meidän ammattilaisten ja asiantuntijoiden on oltava mukana vaikuttamassa siihen, miten uusia teknologioita, tekoälyä ja digitaalisia palveluja hyödynnetään. Jos me vetäydymme tästä tehtävästä sivuun tai jäämme odottelemaan, muutoksen suunnan määrittelevät helposti ne, jotka eivät tunne työn arkea tai asiakkaiden tarpeita.
Emme voi pysäyttää muutosta. Sen sijaan voimme vaikuttaa siihen, millaiseksi se muodostuu. Siksi ammattilaisten on tärkeää osallistua aktiivisesti oman työnsä ja ammattialansa kehittämiseen, jotta tulevaisuuden työelämässä säilyvät ihmisyyden kannalta kaikkein tärkeimmät asiat, kuten arvostava kohtaaminen, luottamus, oikeudenmukaisuus ja vastuu toisista ihmisistä.
Sanna Laine
Eduskuntavaaliehdokas, sosiaalialan ja työllisyydenhoidon asiantuntija