Minusta

Pyysin ystäviäni ja tuttaviani kuvailemaan minua. Vastauksista tuli ihana "huoneentaulu", johon on mukava palata aina uudelleen.

Olen 45-vuotias pohjoissuomalainen vaikuttaja ja poliitikko. Olen hyvässä iässä, mutta myös hyvässä elämäntilanteessa politiikan isommillekin areenoille.

Olen ollut aktiivisesti mukana 10 vuoden ajan politiikassa niin kunta- kuin aluetasolla Kempeleen kunnanvaltuutettuna ja Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueen eli Pohteen aluevaltuutettuna sekä yhdyspintalautakunnan puheenjohtajana. Yhteisiä asioita olen hoitanut luottamustehtävien kautta jo yli 20 vuoden ajan.  Suhtaudun intohimoisesti ja sitoutuneesti yhteisten asioiden hoitamiseen ja siksi olen SDP:n Oulun vaalipiirin kansanedustajaehdokkaana eduskuntaan keväällä 2023.

Juuret

Kotoisin olen meänkielisestä Tornionjokilaaksosta. Lapsuudenperheessäni olin työläisperheen vanhempi tytär ja isosisko kaksi vuotta nuoremmalle pikkusiskolleni. Synnyin vuonna 1977 Kalixissa Ruotsissa, sillä suomalaiset vanhempani asuivat tuolloin Haaparannalla.  Asuimme Ruotsissa minun kouluunlähdön kynnykselle saakka ja muutimme Tornioon ensimmäistä peruskoulun luokkaa edeltävänä kesänä.

Vartuin muiden ikäisteni lailla laman lapsena ja avainnauha kaulassa. Äitini työskenteli tuolloin keittäjä-kylmäkkönä ja osin olen kasvanut usean hotellin, ravintolan ja kahvilan suurtalouskeittiössä. Isäni oli työmies ja todellinen sarjayrittäjä. Yritystoiminta oli monimuotoista ja vaihtelevaa, isälläni oli työnään kaikkea maahantuonnista tuotteiden myyntiin ja oli meillä kauppakin.

Lapsuuteni ja nuoruuteni asuimme turvallisesti koulun ja muiden palveluiden läheisyydessä kerrostalolähiössä muutaman kilometrin päässä Tornion ydinkeskustasta. Kavereista ei ollut koskaan pulaa ja aina oli tekemistä ulkona pihapelien ja leikkien muodossa nuoruuden parveilun lisäksi. Itsenäistyin varhain ja muutin Torniosta Ouluun opiskelemaan unelma-ammattiin lähihoitajaksi 17-vuotiaana. Kahdenkymmenen Oulussa asutun vuoden jälkeen minusta tuli kempeleläinen kahdeksan vuotta sitten.

Perhe

Minulla on 18-vuotias poika, jonka kanssa asuimme kahdestaan kahdeksan vuoden ajan ennen Kempeleeseen muuttoa. Yksin taloutta pyörittävänä aikuisena nautin meidän pienen perheen elämästä, vaikka tutuksi tuli myös ne nurjat puolet. Tiedän hyvin, että on eri lailla raskasta valvoa sairaana olevan lapsen kanssa yksin kuin kaksin ja että on aivan eri maksaa perheen eläminen kahdestaan sen sijaan, että koko ajan kasvavista elinkustannuksista vastaa yksin. Elämä oli tuolloin hyvin erilaista, vaativaakin, mutta ihanaa. Minulla oli tuolloinkin ympärilläni hyvä turvaverkko ja paljon hyviä ihmisiä.

Uusi rakkaus mullisti yllättäen elämän kymmenen vuotta sitten ja perheiden yhdistyessä meistä tuli poikani kanssa paitsi osa uusperhettä mutta myös kempeleläisiä. Perhekokomme vaihtelee nykyisin 2-5 perheenjäsenen välillä. Minun ja poikani lisäksi perheeseemme kuuluu mieheni ja kaksi teini-ikäistä tytärtä. Lapset ovat oivassa iässä: varhaisaikuisia ja aivan sen kynnyksellä olevia fiksuja nuoria ja aikuisia, joilta opin joka päivä lisää tämän päivän nuorten elämästä.

Olen viihtynyt Kempeleessä hyvin, sillä täällä on jo nyt vahvat verkostot, upeat mahdollisuudet ulkoiluun ja liikkumiseen, vireä elinkeinoelämä ja paljon palveluita sekä vahva yhdessä tekemisen kulttuuri upeasta sijainnista puhumattakaan. Leijonanosan vapaa-ajastani vie tällä hetkellä erilaiset luottamustehtävät, mutta nautin suunnattomasti myös kulttuurista eri muodoissa ja ulkoilusta. Kävelylenkit hyvän äänikirjan kanssa on hyvä tapa aloittaa uusi päivä. Musiikin kuunteleminen on minulle aivan välttämätöntä ja käyn mielelläni vapaa-ajalla erilaisissa konserteissa ja festareilla.    

Minä

Rajakaupungissa ja vanhempien avioerosta huolimatta turvallisessa lapsuudenperheessä kasvaneena minusta on tullut suvaitsevainen ja ymmärtäväinen, erilaisuuden ja yksilöllisyyden hyväksyvä, salliva ja toisia kannustava ihminen. Lapsuudenkodista olen saanut perinnöksi ahkeruuden, sinnikkyyden sekä vankan ihmisläheisen arvopohjan. Olen saanut mallia arkiaktiivisuuteen, sillä molemmat vanhempani ovat olleet sosiaalisia ja monessa mukana.

Minä olen ratkaisukeskeinen ja positiivinen ihminen. Uskon tiiviin yhteistyön olevan ratkaisu moneen ongelmaan. Olen kova tekemään töitä, ahkera ja aikaansaava. Minulla on aina ollut paljon asioita päällekkäin ja elämänlangat pysyvät hyvin käsissä persoonani ja vahvan kokemuksen avulla. Minun on helppo hahmottaa kokonaisuuksia, aikatauluttaa ja priorisoida. Vahva kokemus ja monitasoinen koulutushistoria antaa kykyä paitsi elää ja toimia ilmiöissä myös nähdä niiden juurisyyt ja vaikutukset.

Isäni menehtyi varhain ja oivalsin jo nuorena, että jokainen elinpäivä pitää pyrkiä elämään hyvää ja merkityksellistä sekä itselle sopivaa elämää. Olen elänyt täyttä elämää, nähnyt ja kokenut paljon ja kaikki tämä elämänkokemus on vahvistanut minua ihmisenä.

Moniportainen sosiaalialan koulutustausta maustettuna johtamisen ja hallintotieteen, kasvatustieteen ja kuntoutustieteen sekä ammatillisen opettajan opinnoilla antaa hyvin pohjan hallita erilaisia asioita. Ihmistyöhön, opetusalaan, kaupan alaan sekä asiakaspalvelutehtäviin keskittyvä työkokemustausta antaa hyvät valmiudet ihmisten ja asioiden kohtaamiseen. Luottamustehtävät ja vapaaehtoistyöt antavat omat ulottuvuudet minuun ihmisenä ja osaajana.

Minua on usein kuvattu sosiaaliseksi, empaattiseksi ja tarmokkaaksi. Olen muiden kuvailemana helposti lähestyttävä, välittävä, sydämellinen, iloinen ja rohkea. Olen puhelias, mutta vahvuuteni on myös toisen kuunteleminen ja kuuleminen. Tuen ja autan mielelläni muita ja luon uskoa. Minun on sanottu olevan myös avoin, kohtaava ja kannatteleva sekä lämmin, napakka ja topakka. Minä järjestän, yhdistän sekä koostan ja hoidan, mutta en häslää.

Minulle on aina ollut tärkeitä ihmisten hyvinvointiin liittyvät asiat, reilu työelämä, toimivat palvelut ja hyvä, tavallinen arki.